Jos olisit reilu vuosi sitten kysynyt, en olisi osannut vastata kysymykseen ”Mikä on RPJ?”. Jos totta puhutaan, aika takeltelua olisi voinut olla jo ihan kysymykseen ”Mikä on TYY Terveeksi?” vastaaminen. Mutta oppia ikä kaikki (opeteltiin lounastauolla suomalaisia sanontoja, yksi lemppareistani oli ”Elämä on kuin lapsen paita. Lyhyt ja sontainen”)!

Koska olen niin uusi edunvalvontakuviossa – ja muutenkin on hyvien tapojen mukaista esittäytyä – kerron teille nyt hieman itsestäni. Ja vähän fiiliksistäni edarin suhteen. Opiskelen viidettä vuotta (mihin se aika menee??) lääkiksessä. Ennen lääkistä vietin pari välivuotta, joista toisen perinteisesti kemian laitoksella. Olen syntyperäinen turkulainen ja innokas seikkailija. Tai ainakin haluaisin jatkuvasti mennä seikkailemaan. Seuraavaksi suuntana Vietnam ja Kambodza. Niin paljon tekemistä ja unelmia, mutta onneksi niiden toteuttaminen on vain raha järjestelykysymys!

Syy siihen, miksi lähdin nyt mukaan TyTen toimintaan, oli kiukku. Minua kiukutti koulutukseen kohdistuvat leikkauspäätökset ja tuli olo, että haluan tehdä jotain. Samaan aikaan Henniltä tuli sähköposti tulevista edarivaaleista – päätin mennä ehdolle. Vaikka enhän minä TYY:n edustajistossa voi säästöjä perua, mutta ainakin voin osaltani vaikuttaa siihen, mihin ylioppilaskunta käyttää rahojaan ja mikä on strategiamme tulevaisuutta ajatellen.

Oli mielenkiintoista huomata, miten näin 24-vuotiaanankin vielä jännittää tavata uusia ihmisiä. Haluaa antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan, mutta on ihan pihalla melkein kaikesta mistä puhutaan. Pokerinaamaa tuli alkuun testattua, oppii esittämään, että tietää mistä puhutaan (tätä on kyllä ehkä tullut harjoiteltua jonkun proffankin kanssa kierroilla 😉 ). Mutta pikkuhiljaa, palaveri palaverilta ja kärsivällisten perehdyttäjien ansiosta (kiitos Lassi!) aloin ymmärtää miten ylioppilaskunta toimii. Voin rehellisesti sanoa, että nyt tiedän jo paljon enemmän kuin viime vuonna. Ja paljon on vielä opittavaa. Enää ei muuten jännitä ne kokoukset niin paljoa.

Yksi hienoimpia asioita, mitä edari on tähän mennessä antanut, on päästä näkemään millaista se yliopistoelämä ja –opiskelu on muilla. Me lääkisläiset olemme täällä Hämeenkadun toisella puolella ja T-sairaalassa aika eristyksissä ja omassa pienessä kuplassamme. On se elämä täälläkin kivaa, mutta on hienoa päästä näkemään asioita vähän eri kantilta. Lisäksi tutustuu ihan erilaisiin ihmisiin ja persooniin, kuin mitä tulisi muuten tutustuttua. Hyviä eväitä tulevaisuutta varten. Lisäksi pääsee ajamaan eteenpäin itselle ja muille lääkisläisille tärkeitä asioita. Meille tärkeitä teemoja ovatkin muun muassa terveys ja liikunta.

Niin miten sitten päädyin ryhmämme puheenjohtajaksi? Sitä en oikein itsekään tiedä, voin vain kiittää ryhmääni luotosta – ja tietysti tukena ja turvana ovat mahtavat ja kokeneet varapuheenjohtajamme Mirva sekä vanha puheenjohtajamme Lassi.

Huikeaa syksyä kaikille!

-Oona